Ravitsemusterapeutti Esaulle: Varo matalaa verensokeria



Jalkapalloilevat pojat (patsas Puistokadun varrella).
Toinen voittaa, toinen häviää, eikä peli ole aina reilua.

Miksi hyvissäkin perheissä syrjitään yhtä ja suositaan toista lasta? Ja miksi minulle pitää sattua tällaista? Rebekka ihmetteli, kun hänen odottamansa kaksoset mylläsivät mahassa ja potkivat toisiaan.

Ai mutta ensin pitää kertoa, kuka on Rebekka. Hän on Isakin vaimo, jonka Isakin perheen palvelija kävi hänelle löytämässä suvun kotiseuduilta. "Kyllä Jumala sinulle oikean tytön näyttää", oli isäntä evästänyt. Palvelija sopikin Jumalan kanssa, että  tyttö, joka tulee huoltoasemalla tankkaamaan hänen autonsa ja lupaa pestä vielä tuulilasinkin, on se oikea.
Eikä kun se tyttö, joka kaivolla tarjoaa palvelijalle vettä ja lupaa vielä juottaa kamelitkin.
Voi kun olisikin kumppanin löytäminen yhtä helppoa, voi kun olisivatkin merkit noin selkeitä!

Rebekan ja Isakin kaksosista ensimmäisenä päivänvalon näki Esau, ja häntä seurasi Jakob. Esausta kasvoi isänsä mieleinen erämies. Jakob pysytteli kotona, ilkeästi sanoen äitinsä helmoissa. Äiti kiintyikin enemmän Jakobiin.

Pieniin hetkiin voi sisältyä isoja asioita. Sitä ei Esau tajunnut, kun vaihtoi nälissään isänsä siunauksen Jaakobin tarjoamaan keittoon. Lurps: Esau söi ja joi ja meni tiehensä. Niin vähäarvoisena hän piti esikoisuuttaan, huomauttaa Raamattu. Eipä ollut Jari Sarasvuo Esaulle tähdentämässä lykätyn tarpeentyydyksen siunauksellisuutta. Eikä ravitsemusterapeuttia kertomassa, että ennen suuria päätöksiä täytyy pitää huolta verensokerin oikeasta tasosta. Nälkäisenä voi näet sortua lyhytjänteiseen ajatteluun.

Tapahtuman merkitys realisoitui, kun Isak ikämiehenä pyysi Esauta valmistamaan hänelle  aterian, jonka päätteeksi hän olisi siunannut Esaun. Rebekka oli kuulolla ja patisti Jakobia hakemaan kaksi vuohta. Rebekka valmisti niistä aterian, jonka Jakob tarjoili isälleen. Liki sokea isä ei huomannut, että aterian tarjoili väärä veli, joka oli pukeutunut veljensä vaatteisiin ja kietonut käsivarsiin vuohien nahkoja, jotta tuntuisi karvaiselta kuin Esau.
"Kädet ovat Esaun kädet mutta ääni on Jakobin ääni", totesi Isak mutta siunasi.
Kun Esau tuli kotiin ja kuuli tapahtuneesta, hän hirmustui. Ja parahti itkien: Yksikö siunaus sinulla vain on?

Riipaiseva kysymys. Eikö isältä riitä lohtua ja siunausta petetylle pojalleen? Miten äiti voi suosia toista lasta ja juonia karkeasti toisen - oman ja itse synnyttämänsä - lapsen päänmenoksi? Epäreilu tarina, suuria tunteita ja petosta.