Tässäpä raamatullista perhemallia sitä kaipaaville

Vehkeilijäveli lähti livohkaan! Petturipoika karkasi kotoaan!
Isänsä siunauksen veljeltään kieroillut Jakob lähti Isak-veljen kostoa pakoon enonsa Labanin kotiin. Siellä hän ihastui serkkuunsa Rakeliin. Jakob tekee vaikutuksen Rakeliin tempaisemalla painavan kaivon kannen, kun Rakel tulee hakemaan vettä. Hän tekee urotyönsä kaikkien (hennompien) ihmisten silmien alla. Näin kertoo kirjailija Thomas Mann Jakobista kertovassa romaanissaan.

Eno-Laban lupaa Rakelin Jakobille, jos tämä on hänen palkollisenaan seitsemän vuotta. Rakelin läheisyydessä vuodet tuntuvat lyhyiltä, koittaa luvattu hääjuhla ja hääyö - jonka Jakob  aamulla toteaakin viettäneensä Rakelin isosisaren Lean kanssa.
"Meillä päin vanhempi sisar menee naimisiin ennen nuorempaa. Saat sinä Rakelinkin, jos teet töitä vielä toiset seitsemän vuotta", Laban vastaa kiihtyneelle sulhaselle.

Niin sitä tyttäriä myytiin ja ostettiin. Millaista mahtoi olla perhedynamiikka, kun sisarukset kilpailivat keskenään Jakobin huomiosta? Että kummanko telttaan se nyt pistäytyy yöpymään ja kummanko maha alkaa kasvaa. "Herra huomasi, että Jakob syrji Leaa, hän antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Rakel pysyi lapsettomana", kertoo Raamattu.
Tilanne syöksee sisarukset kilpavarusteluun, kun he palkkaavat orjia synnyttämään lapsia Jakobille. Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Dan, Naftali, Gad, Assar, Isaskar, Sebulon, Josef ja Benjamin.
Nimillä oli merkityksensä.
Ruben = Hän on nähnyt kurjuuteni, Sebulon = hän pysyy luona. Nimet kuvaavat perhedynamiikkaa ja suosimisen ja syrjimisen tuottamaa katkeruutta.

Kilpasiskokset Lea ja Rakel.
Kilpailua synnytyksistä ja rakkaudesta.

Suosinta ja syrjintä ulottui myös lapsiin: Rakelin synnyttämät nuorimmat Josef ja Benjamin olivat isälle tärkeimmät. (Rakel kuoli Benjaminin synnytykseen, ja israelilaiset odottavat äidit käyvät edelleen hänen haudallaan, joka on lähellä Betlehemiä.)
Varsinkin Josef leuhkii erityisasemallaan. Hän näkee unia, joissa veljien ja  isän tekemät viljalyhteet kumartavat hänen tekemälleen lyhteelle, tai aurinko, kuu ja yksitoista tähteä tulivat häntä kumartamaan. Hän ei malttanut pitää unia omana tietonaan vaan höpötti niistä veljilleen, joita kiehutti entistä enemmän. Ihan kuin Eero Seitsemässä veljeksessä...

Thomas Mann kuvailee kirjassaan veljeksissä heräävää mustana mujuna vellovaa katkeruutta, joka saavuttaa ääripisteensä, kun veljet myyvät isänsä lellikkipojan orjaksi kauppiaille. Sen jälkeen heidän osakseen jää huono omatunto, syyllisyyden synnyttämä yhteys ja erillisyys - sekä isän kärsimyksen ja kaipauksen jokapäiväinen näkeminen. Mann - joka meni naimisiin saksanjuutalaisen Katia Pringsheimin kanssa - kirjoitti Joosef ja hänen veljensä -sarjan (neljä kirjaa) vuosina 1933-44; Saksasta perhe muutti natseja karkuun, ensin Sveitsiin, sitten Amerikkaan. Sarjan alkuosat syntyivät Liettuassa Kuurin kynnäällä. Kirjasta on tehty huikea kuunnelma, jonka äänitehosteita muistan lapsuudestani. Kirjaa ei juuri enää saa, Suolahden kirjastossakin se on varastotavarana, ei hyllyssä. Kirja kuvailee Josefin vaiheita muun muassa Egyptin hovissa, ja se osuus tuo mieleen Mika Waltarin Sinuhen.

- Raamattu kertoo myös asioista, jotka opettavat, että näin ei pidä tehdä, sanoo Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbi Simon Livson.
Tuo sisarusten suosiminen, tuo sisaruskateus. Ei yhtään outo ja etäinen juttu meillekään, kuten esimerkiksi perintöriidat todistavat.