Kansalaistottelemattomuus pelasti johtajan

Näinä ankeina aikoina ei oikein tekisi mieli kirjoittaa kaverista, joka kuljetti kansansa maitoa ja hunajaa tihkuvaan Luvattuun maahan. Valitettavasti raamattuprojektini nyt vain on siinä vaiheessa, että Joosef, tuo mahtimieheksi Egyptissä kohonnut heprealainen, on kuollut, muutama sukupolvi hänen jälkeensä on tullut, ja Egyptiä hallitsee faarao, joka "ei Joosefista mitään tiedä".
Egyptiläiset alkoivat kohdella maassaan asuvia heprealaisia orjina. Pahin oli edessä, kun faarao antoi määräyksen, että kätilöiden pitää tappaa heti syntymähetkellä kaikki heprealaisten poikavauvat.
- Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa ja jättivät poikalapset henkiin. Faaraolle he vastasivat, että heprealaiset naiset ovat jo synnyttäneet, ennen kuin kätilö ehtii heidän luokseen.
Tästä tulee mieleen Omantunnonvapaus-kampanja, jolla Suomessa terveydenhoitohenkilökunnalle vaaditaan oikeutta kieltäytyä elämän lopettamisesta vakaumuksellisista syistä. Vapaaehtoiset ovat keränneet vetoomukseen allekirjoituksia muun muassa hengellisillä kesäjuhlilla.

Kansalaistottelemattomille kätilöille faarao ei mahtanut mitään. Sen sijaan hän käski heittää kaikki heprealaisten poikavauvat Niiliin. Yhdelle äidille syntyi poika, joka oli kaunis - kuten vauvat äitiensä mielestä ovat. Äiti piti lasta luonaan kolme kuukautta, minkä jälkeen hän laittoi pojan Niiliin - valmistamassaan tiivissä korissa. Poika kellui virran myötä faaraon tyttären löydettäväksi. Tytär nosti korin vedestä, antoi löytölapselle nimen Mooses, ja tätä kautta heprealainen poika jäi henkiin ja sai hyvän kasvatuksen.

Ensi jouluksi ilmestyy Mooseksen elämästä kertova elokuva Exodus.
Mielenkiintoista nähdä, millainen on sen visuaalinen ilme.

Kasvuvuosien jälkeen Mooseksesta tuli kansanjohtaja, joka rohkeni vaatia faaraolta heprealaisten vapauttamista. Let my people go, kuuluu negro spirituaali, jota amerikkalaiset mustat orjat mieluusti lauloivat omasta vapautumisensa päivästä haaveillen.  Luvattu maa on niin monessa paikassa tätä maapalloa!

Faarao ei päästänyt heprealaisia lähtemään, ennen kuin maata oli kuritettu kymmenellä vitsauksella - joista julmin vei joka perheestä esikoisen. Äskettäin ilmestyneen uutisen mukaan arkeologiset löydökset voivat selittää vitsausten syyt.
Suuri oli parku Egyptin maassa, kun joka talosta oli esikoinen kuollut. Siinä vaiheessa faarao suorastaan työnsi heprealaiset lähtemään. Vapautumisensa muistoksi juutalaiset viettävät pesah-juhlaa, jossa tapahtumasta kerrotaan aina uusille sukupolville.

Mooses muistetaan varmasti parhaiten laintauluista - Kymmenestä käskystä, jotka Jumala saneli  hänelle Siinain vuodella. No, juutalaisille niitä tarkkoja käskyjä ja kieltoja tuli roppatolkulla enemmänkin, niistä lisää seuraavassa jaksossa.
Toinen asia, josta Mooses muistetaan, on se, kun hän ojentaa sauvansa ja jakaa Kaislameren vedet, niin että israelilaiset pääsevät meren halki faaraon sotajoukkoja pakoon. Sotajoukko sen sijaan hukkuu (faaraohan tuli katumapäälle päästettyään orjat vapauteen ja lähetti sotilaat keskeyttämään heidän matkansa).
Tuoreessa pilapiirroksessa Mooses jakaa vedet kahtia - mutta meren pohjan sijaan paljastuukin kaikki se ryönä, romu ja roina, jota ihmiset meriin  heittävät.

Mooseskaan ei ollut puhdas pulmunen. Nuoruudessaan hän muun muassa tappoi egyptiläisen, joka pahoinpiteli heprealaisorjaa. Mooses ei päässyt perille Luvattuun maahan - hän vain katseli sitä Nebon-vuorelta. Monen kansanjohtajan kohtalo - viittoa tietä, todeta, että elämäntyö jäi kesken, ja kansa napisee että ennen kaikki oli paremmin?

Mooses kohtasi Jumalan ensimmäisen kerran, kun Jumala puhui hänelle palavassa pensaassa. Hieno, selkäpiissä kylmiä väreitä herättävä ajatus.

Ensi jouluksi elokuvateattereihin tulee Mooseksesta kertova elokuva Exodus - keväällähän oli vuorossa Noa. Mooseksesta on tehty myös lapsille ja perheille tarkoitettu Egyptin prinssi -animaatio.

Ja jos Luvattu maa -puhe saa verenpaineesi nousemaan, katso tämä animaatio. Se on pikakurssi alueen historiaan.

Joosef – tuo Raamatun Hannu Hanhi

Ja lapsuuteni sankari. Sikäli siis, että muistan häntä esittäviä kuvatauluja ja uskontokirjan kuvia alaluokilta. Joosefin elämäntarina kuulostaa tuhannen ja yhden yön sadulta. Isän suosima pojankloppi näkee ihmeellisiä unia ja ärsyttää isot veljensä niin suureen kateuteen ja raivoon, että nämä myyvät hänet orjakauppiaille. (Veljeksiä teko ei auta, eivät he silti saa isänsä huomiota ja rakkautta sen enempää kuin tähänkään asti – yleensä nimittäin on niin, että se joka on poissa, on kaikkein voimakkaimmin läsnä.)



Veljet myyvät Joosefin orjaksi. (Friedrich Overbeckin fresko

Orjanakin Joosefilla on onnea, sillä hän päätyy Egyptin hoviherra Potifarin talouteen ja saavuttaa isäntänsä suosion. Ja valitettavasti myös Potifarin vaimon suosion. Joosef kiusaantuu rouvan huomiosta, ja kostoksi rouva keplottelee hänet vankilaan. Sinne Joosef on jäädäkin, kunnes saa sellikavereikseen kaksi faaraon palvelijaa, joiden unet Joosef selittää. Toinen palvelijoista hirtetään, toinen saa takaisin virkansa hovissa. Kun faarao näkee outoja unia, joita kukaan ei osaa selittää, palvelija muistaa Joosefin. Joosef haetaan tyrmästä, ja hän osaa selittää, että faaraon lehmä- ja viljantähkäunet ennustavat seitsemää hyvää satovuotta ja seitsemää katovuotta. Joosef neuvoo, että hyvien vuosien aikana pitää rakentaa muhkeat viljavarastot ja säästää satoa huonoille vuosille.

Ihmeellisesti elämä orjapoikaa heittelee. Ryysyistä rikkauksiin, sillä faarao kohottaa heprealaismiehen liki hallituskumppanikseen suuressa Egyptin maassa.

Ennustetut katovuodet kurittavat myös Jaakobia ja Joosefin 11 veljeä, joista kaksi lähtee viljanostomatkalle Egyptiin. Outo sattuma, mutta he osuvat ostamaan viljaa juuri Joosefilta, joka tunnistaa heidät. Joosef tenttaa kovin, miten asiat kotipuolessa ovat.

Muutaman mutkan ja koettelemuksen jälkeen toisistaan erilleen joutuneet perheenjäsenet löytävät toisena, veljet pyytävät anteeksi tekoaan ja Joosef antaa heille anteeksi. Joosefin isä Jaakob ja 11 veljeä perhekuntineen muuttavat nälkäpakolaisiksi Egyptiin.



Joosef on ylentynyt faaraon hoviherraksi, mikä yllättää veljekset totaalisesti.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oikeastaan Joosef on tosi ärsyttävä tyyppi. Liian hyvä ollakseen totta. Elämänsä alkuvaiheessa hän tietysti leuhottaa ja saa veljensä kateuden osakseen, mutta siihen vaikuttaa isän epäreilu käytös. Opetus numero yksi: Vanhempien ei pitäisi suosia yhtä ja sorsia toisia. Siitä ei seuraa hyvää kenellekään, ei edes sille suosikille.
Joosef ei lankea Potifarin rouvan pauloihin (pelkääkö hän seurauksia? Onko rouva epämiellyttävä rumilus? Vai onko Joosef kerrassaan jalo?).  Vankilassakaan hän ei menetä toiveikkuuttaan.

Joosefin elämänvaiheet noudattavat tyypillistä sankaritarinan draaman kaarta. Hän nousee viheliäisistä oloista faaraon suosioon ja loistokkaaseen asemaan silloisessa mahtivaltio Egyptissä. Moni menestynyt poliitikko tai bisnesmies selittää mieluusti omaa elämäänsä samalla tavalla: ryysyistä rikkauksiin, sietämättömistä oloista voittajaksi.

Meille tavan talliaisillekin Joosefin elämästä on opiksi ja ojennukseksi. Varsinkin siitä, että Joosef jaksoi antaa anteeksi veljilleen – hänhän olisi voinut yhdellä käden heilautuksella heitättää heidät tyrmään tai määrätä tapettaviksi. (Kyllähän hän testaili veljiään, mutta se lienee ymmärrettävää.)

Joosefin tarina opettaa myös sen, että tähdet loistavat kaivon pohjalle ja tyrmäänkin. Mahdottomiltakin näyttävissä tilanteissa voi olla toivon siemen, jonkin sellaisen itu, jota ei omassa elämänsä vankilassa tai odotushuoneessa huomaa. Siinä kohtaa me vain kasvamme korkoa, Joosefinkin päätyminen orjakauppiaiden  kyydissä Egyptiin pelasti lopulta hänen heimonsa nälältä. (Vaikka toisaalta: onhan sitten ne miljoonat nimettömät ja tuntemattomat orjat ja syyttä vangitut, joita mikään ei pelasta. Eivät edes Amnestyn vetoomukset.)