Leijonakantisen kimppuun

Ostin matkamallisen Raamatun. Höpöttelin kirjaa valitessani Pipliaseuran työntekijälle, että otanpa tuon, kun tykkään kissoista. Valitsemassani eksemplaarissa on nimittäin hiekan- tai leijonantaljan värinen kansi, ja kannessa kohopainokuvana leijona. Päätin, että alan lukea sitä melkein kuin minä tahansa kirjana. Sivua toisensa perään käännellen, enimmäkseen päivittäisillä työmatkoilla bussissa.
Yritän siis lukea sitä ihan "raakana". En pompi jaeviitteiden mukaisesti tarkistamaan, millainen huomio tälle Vanhan testamentin jakeelle löytyy Uudesta testamentista tai päinvastoin. Mukanani ei kulje paksua kommentaaria eikä edes älypuhelimeen ladattua lukuopasta. (Minulla ei ole älypuhelinta.)
Ajattelin, että annan riemastuttavien kohtien riemastuttaa, ällistyttävien ällistyttää, mietityttävien mietityttää - puistatuttavien puistatuttaa.

Leijona Raamattuni kannessa.

Elämäni ensimmäisen kerran tulin tekemisiin Raamatun kanssa lapsuudenkodissani, kun äiti läjäytti kirjan käsiini. Olin vissiin valittanut tekemisen puutetta. Maailman luominen - mahtavaa! Aatami ja Eeva - typerykset! Lapseton Aabraham ikäukkona tähtitaivasta tuijottamassa: minulleko muka noin paljon jälkeläisiä? Jaakob, tuo huijattu huijari, Jaakobin pojat, nuo epäoikeudenmukaisesti pidellyt perilliset. Varsinkin Sananlaskuista tykkäsin. Ja se käsi, joka ilmestyi tyhjästä kirjoittamaan jumalattoman kuninkaan seinälle: punnittu, punnittu, köykäiseksi havaittu.
Joulukertomus teki minuun todennäköisesti syvimmän vaikutuksen. Minä jopa kuljeskelin rääsyihin puetun nukentapaisen kanssa ja ilmoitin, että se on Jaasuu. (Tämä siis jo silloin, kun en vielä osannut lukea enkä ihan puhuakaan. Leikin Jeesuksen äitiä, ja vauvan piti olla rääsyihin puettu, koska pidin perhettä niin köyhänä.)

En ole ihan varma, olenko koskaan lukenut Raamattua systemaattisesti läpi. Todennäköisesti olen vain pomppinut suosikkikohtiani lukien, Uutta testamenttia suosien.
Nyt käyn kiinni kirjaan. Luen sitä nykyisen tiedepuheen keskellä ja tämän ajan tasa-arvo- ja ihmisoikeushumpassa marinoituneena. Kirjoittelen hajavaintojani blogiin, silloin kun sanotuttaa. (Tästä voi tulla jännittävää.)

Olen samassa tilassa kuin Raamattu etusivullaan: alussa.

Juudaan leijona, tuo Jerusalemin tunnus,
viemärin kannessa Jerusalemissa.